OMA KOTI – OSA KUNTOUTUSTA
Psykiatriselle potilaalle oman kodin saaminen on osa kuntoutusta kohti ns. normaalielämää. Monet psykiatrisista pitkäaikaispotilaista eivät ole koskaan asuneet omassa asunnossa. Laitos on ollut heidän kotinsa. Tästä syystä oman asunnon saaminen ja pärjääminen siellä voi joillekin merkitä omanarvontunnon nousua, kun taas toiset voivat ahdistua ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Oman asunnon saaminen voi myös tuoda kauan kaivatun yksityisyyden vastapainona sairaalan yhteisöllisyydelle.
Toisaalta sairaalaympäristö on voinut tarjota tasavertaisia sosiaalisia suhteita ”kohtalotovereiden” kanssa. Avohoidossa onkin vaaransa, että psykiatriset potilaat jäävät yksin ihmissuhteiden katkettua sairaalasta kotiutumisen seurauksena.
Ympäristön negatiiviset asenteet psykiatrisia potilaita kohtaan vaikeuttavat uusien ihmissuhteiden luomista ja kiinnittymistä normaaliväestöön.
Psykiatrisen potilaan psyykkinen kunto ja tulotaso luovat puitteet ja edellytykset mahdollisimman itsenäiselle ja tyydyttävälle asumiselle. Psykiatrisen potilaan kunto saattaa vaihdella hyvinkin lyhyessä ajassa.
Moniin psykiatrisiin sairauksiin liittyvät yksinäisyys, eristäytyneisyys, pelot ja kyvyttömyys hoitaa omia asioitaan. Tästä syystä on tärkeää, että asumispalveluja on saatavilla riittävästi ja että ne joustavat riittävästi potilaan kunnon mukaan.
Alhainen tulotaso ja terveydentila vaikeuttavat asunnon saamista yleisiltä asuntomarkkinoilta. Siksi tarvitaan eri viranomaisten väliintulo ja vaihtoehtoisten asumisratkaisujen olemassaolo.
Asko Husso
Jyväskylä